Marraskuun loppu

Yhdeksän kuukautta eikä vieläkään synnytystuskia. Ehkä pian.

<3: Meemi

Lähetyshäiriöitä

Tarkkasilmäiset ovat saattaneet huomata ettei blogi ole päivittynyt kuukausiin. En kuitenkaan ole kuollut, vielä, ja uskoakseni jatkan vielä kirjoittamista. Täytyy vain saada hiipunut kipinä taas hehkumaan.

En tiedä miksi, mutta blogin pitäminen aiheuttaa tietynlaisia suorituspaineita. Tarkoituksenani ei ole koskaan ollut kilpailla muiden lifestyle-blogien kanssa, silti tuntuu että pitäisi olla jotain enemmän, paremmin, suurempaa, hienompaa. Olen aikonut ja aikonut tehdä tietynlaisia päivityksiä, mutta sitten jotain menee pieleen. Ajatus katkeaa, epäusko valtaa mielen, kaiku vastaa tyhjästä katsomosta, lavalta sammutetaan valot. En osaa tehdä pieniä mukavia päivityksiä asioista joita olen tehnyt, materiasta mitä olen ostanut tai elämyksestä jonka olen kokenut. Voisin kyllä yrittää pitkästä aikaa.

Syksyllä vanha tietokoneeni sanoi sopimuksensa lopullisesti irti. Ikävä vain että kaikki kuvat viimeisten kolmen vuoden ajalta ovat vanhoilla kovalevyillä, joita ei saa liitettyä tähän uuteen koneeseen. Kaikki tiedostot kyllä saadaan siirrettyä ennen pitkää, mutta ärsyttää kun hommat ei etene niin kuin itse toivoisi. Muutenkin koko syksy oli yhtä hyrskynmyrskyä, suuria tunteita ja jäähyväisiä, joten blogi jäi auttamatta viimeisille sijoille tärkeysjärjestyksessä.

Aioin luvata uudenvuodenyönä, että päivitän blogia vähintään kerran viikossa. Onneksi en luvannut, olisin saanut entistä huonomman omantunnon. Sen sijaan lupasin tehdä jotain asioille, jotka olen aikonut toteuttaa, mutten ole syystä tai toisesta saanut aikaan. Aloitin alkamalla jäseneksi paikalliselle kuntoklubille. Turha kysyä paljonko on paino tippunut, koska se ei ole. Tuloksia tulee hitaasti, mutta uskoakseni varmasti. Lisäksi olen valmistanut rästiin jääneitä koulutöitä, raivannut huushollista turhaa roinaa kartanolle ja koittanut nukkua enemmän. Viime aikoina olen myös neulonut sukkia raivokkaasti, parhaimmillaan valmistui polvisukkapari kolmessa päivässä (ja olen salaa aika helvetin ylpeä asiasta)!

Noin. Olen purkanut sydäntäni. Ehkä tämä auttaa saamaan uutta pontta kirjoitteluun. Myöskin voisin vastaisuudessa muistaa ottaa kameran mukaan paikkoihin ja käyttääkin sitä, se kun on varmaankin viimeiset kolme kuukautta lojunut pöydällä tekemättä yhtään mitään.

Nyt juon lasin punkkua, koska muuten vain.

<3: Meemi

P.S: Tein koulussa mekon. Myöskin sain syksyllä silmälasit. Jei.