Tuesday's coming, did you bring your coat?

Kuukausi meni taas ihan varoittamatta ohi! Jotain kai tässä saattoi tapahtuakin, kävin katsomassa bändejä ja lampaita ja putoilevia lehtiä ja sieniä ja kaikenmoista. Myöskin juhlimme isäni synttäreitä ennakkoon, koska virallisena päivänä vanhempani rentoilevat Espanjan auringon alla. Kiki ja Karo lähtivät eilen yöjunalla Helsinkiin ja sieltä sitten lentävät Berliiniin työssäoppimisjaksoksi. Olen ehkä vähän kade. Tosi vähän. Pikkiriikkisen.

Kuukauden tärkein asia on kuitenkin koulussa tekemäni villakangastakki, joka on vihdoin valmis!

Koska olen lyhyt ja leveä, hyvin istuvaa pitkää takkia on erittäin hankala löytää. Inspiraatiota sain Steampunkcouturelta ja ainakin itse olen tyytyväinen lopputulokseen.

Suora yläselkä ja notko alaselkä on huono yhdistelmä, mutta tämä takki istuu täydellisesti. Kuvia päälle puettuna tulee myöhemmin.

Yksityiskohta hihasta. Tein kaikki napit itse cernit-massasta.

Kun luokkakaverit lähtevät työharjoitteluun, mie jään koululle tekemään rästihommia ja muuta tärkeää. Kesätyöt korvasivat työharjoittelun tuntimäärän, joten voin keskittyä olennaiseen ja valmistua sitten ensi keväänä. Tämä jakso on ollut erittäin hektinen ja sekä henkisesti että fyysisesti rasittava. Joka päivä koulun jälkeen on ollut pakko ottaa pienet nokoset ja sitten vasta on pystynyt tekemään jotain kotihommiakin. Toivottavasti pian helpottaa.

Joku kysyi, miksen enää postaile päivän asuja. Ensinnäkin, unohdan aina pyytää jotakuta kuvaamaan koulussa. Toiseksi, tänäänkin aamulla oli sateista ja sumuista, joten lähdin käytännössä kalsareissa (legginssit) ja ylisuuressa collegepuserossa kouluun.

Oho, sänky jäi aamulla petaamatta. Raitatennarit ja neulesäärystimet <3

Posket kuin syysomenat, pyöreät ja punaiset.

Sellasta!

Hei, koska lukijamäärä on pysynyt tasaisesti kahdessakympissä, voisin laittaa haasteen teille kaikille enemmän ja vähemmän aktiivisille lukijoille:

Mitä haluaisit tietää Meemistä?

Päivitän harvoin, koska olen laiska keksimään mitään mistä kirjoittaa. Nyt heitän pallon teille, kysykää jotain! Katson kuitenkin oikeudekseni karsia pois asiattomat ja tyhmät kysymykset ;)

Nauttikaa ruskasta!

<3: Meemi

"Pieni" kesäkooste

Phuuh, syksy on alkanut ja koulut sun muut jatkuvat taas. Ajattelin tässä aluksi tehdä jonkinlaisen koosteen kesän tapahtumista ja meiningeistä ja palata sitten päiväjärjestykseen.

Kesäkuun olin ihan jouten. Oli aikaa miettiä asioita ja valmistella kaikenlaisia projekteja, viedä suunnitelmia eteenpäin ja tottakai "nauttia" helteistä. Voi taivas miten vihaan hellekelejä! Kun lämpötila kipuaa yli +25'c, muutun etanaksi. Liike hidastuu ja jälkeeni jää vain märkä vana, kun sulan elävältä.

Kesäkuussa otin kuvia lähinnä muksusta.

Hassu lapsi pitää sushista. Onneksi sitä saa Kauppayhtiöltä nykyisin jo ainakin kolmena päivänä viikossa. Hinta-laatusuhde on mielestäni hyvä. Ainoana miinuksena taitaa olla se, että sushit myydään valmiissa annoslaatikoissa, joten valikoimaan ei voi itse vaikuttaa.

Kotimme lähistöllä on oiva lintutorni, joka taitaa olla pikkupojan lempipaikka. Siellä tuli käytyä kesän aikana monta kertaa. Välillä piti posetella.

Joku läsö.

Alikulkutunnelin graffitit kiehtovat kovasti. Täältä on saatu monta kivaa kuvaa.

Ei kesää ilman Kikiä. Synnynnäistä derpismiä ilmassa.

Heinäkuussa pääsin töihin ompelijaksi pieneen yritykseen, joka valmistaa lääkintäapuvälineitä. Siellä ne päivät sitten pääosin kuluivat. Vapaalla sitten piti keretä tehdä ihan mahdottomasti kaikkea...

Kaivoin ompelukoneen kaapista ja tein larppivaatteita Valtterin kanssa,

kävin larppaamassa metsähaltiaa(ja selkeästi mietin minne vyötäröni on kadonnut),

toivotin kaverille tervemenot inttiin rantakekkereillä

ja (vähemmän) yllättäin myös Kiki oli paikalla.

Elokuun alussa oli vielä viikko lomaa ennen koulua, eikä silloin tapahtunut varmaankaan mitään merkittävää. Suunnitelmia oli joka suuntaan, mutta jotenkin kaikki sitten jäi tekemättä. Ei haittaa, joskus on hyvä ottaa rennommin.

Lapsi löysi kameran lojumasta ja leikki äitiä, uskoisin.

 Vietettiin Kikin kanssa punkkuiluilta parvekkeella, eikä illasta saatu kuin pari julkaisukelpoista kuvaa :D

Lisäksi minä vahingossa levyjä huuto.netistä. Tässä yksi malliksi.

En ole jaksanut kuvata kaikkea materiaa mikä tuli kesän aikana hankituksi, mutta eiköhän ne näy jossain tulevissa postauksissa. Ainakin muutama mekko ja laukku sai uuden kodin vaatekaapistani.

Alennusmyynnit, I curse thee.

Jostain syystä syksy uhkaa kääntyä taas kesäksi, ulkosalla on yli +20'c lämmintä ja minulla on kuuma. Ehkä kolmas mukillinen kahvia auttaa ahdistukseen.

Tästä on hyvä jatkaa. Ihanaa alkanutta syksyä kaikille!

<3: Meemi

Uusi yritys

This is your captain speaking.

Kesä on lusittu ja laiska päivittäjä korjaa nyt ryhtiään. Paljon tuli tehtyä ja jätettyä tekemättä näinä kolmena kuukautena, kesäkooste seuraa piakkoin. Lähinnä tulin kertomaan, että hengissä ollaan :D

Make Me Beautiful palaa ruutuun hetken kuluttua.

<3: Meemi

Äitienpäivä

Tänään oli elämäni neljäs äitienpäivä, enkä oikein ole vieläkään tottunut ajatukseen. Hassua.

Näin pienen lapsen sinkkuäitinä äitienpäivä ei juuri eroa muista päivistä; itse pitää aamukahvit keittää, siivota paikat ja jos haluaa niin leipoa kakku ja ostaa kukkia :D En jaksanut vaivautua tälläkään kertaa, mutta eipä tuo haittane. Sain elämäni ensimmäisen äitienpäivälahjan pojaltani!

Paketti oli kuin lahjatavaraliikkeestä ja toukkakortti söpöin ikinä <3

Paperihelmet on paitsi kierrätystä myös erittäin muodikas asuste!

Isä soitteli päivällä että tulkaahan mökille syömään ja mehän menimme. Eipä tarvinut itse alkaa kokkailemaan. Paikan päällä oli tarjolla mm. paistettua poroa.

Mökki, eli vanhempieni koti, sijaitsee järven rannassa enkä varmasti koskaan kyllästy sen maisemiin.

Vaikka metsässä ei juuri enää lunta näy, järvi on vielä vähän jäässä.

Laiturin vieressä oli kiva värimaailma. Jää näyttää ihan vaahdolta.

Pajunkissat eivät kerenneet pääsiäiseksi.

Ai kenellä muka on ikävä talvea?

Ihan hyvin tästä laskee!

Ihan kiva päivä kaiken kaikkiaan. Viikko on ollut sekä henkisesti että fyysisesti raskas, mutta akkuja on latailtu ja huominen näyttää jo huomattavasti kivemmalta. Kepitkin jätin jo pois ja polvituesta luovun pikkuhiljaa. Elämä voittaa!

On kuulemma samaa näköä.

Minulle sinä olet kaikki.

Olkaa ihania toisillenne!

<3: Meemi

Hajatelmia: jalat

Vanha ystäväni ehdotteli irkitse, että tekisin postauksen jaloista. Toisin sanoen, millaisia ajatuksia tämä jalkapuolena lenkkana oleminen herättää, mitä kaikkea olen tehnyt ja mitä tulen tekemään, kunhan paranen.

 Oikea jalka otti itseensä ja turposi, koska joutuu tekemään enemmän töitä. Raukka.

Rakkaat jalat.

Välttämätön kulkupeli, jota suurin osa meistä pitää itsestäänselvyytenä. Polvessani oleva vamma ei ole kummoinen, mutta se estää minulta mm.

- pyöräilyn

- portaiden nousun ilman kipua

- korkokenkien käytön

- juoksemisen ja hölkkäämisen

- reippaan kävelyn

- poikani kantamisen

- nukkumisen ilman särkylääkkeitä

-korokkeelle nousemisen

jne.

Viime viikolla aloitin pääsiäisloman etukäteen, koska en halunnut lähteä kouluun könkkäsemään ja olemaan jouten, koska jalalla ei voinut tehdä oikeastaan mitään. Lisäksi olisin vain kärtynnyt kaikille kuin mikäkin kakara ja saanut siitä sitten pahan mielen itselleni ja kaikille muillekin. 

 Perjantaina oli pakko päästä Innowationiin, jossa jorailin yhdellä jalalla melko huonolla menestyksellä (anteeksi kaikille joille aiheutin visuaalista haittaa ketkuttelullani). Olihan se melkoinen elämys olla kepin kanssa baarissa, varsinkin noin vauhdikkaassa tapahtumassa. Toimin myös kuskina illan seurueellemme, josta sitten polvi antoi huutia lauantaina. 

Kolme päivää sisällä ja olin jo käytännössä valmis lähtemään valkotakkisten miesten matkaan pyöreään huoneeseen nurkkia etsimään. Pääsiäispyhien aiheuttamat kauppojen aukioloaikojen muutokset olivat myös yhdenlainen henkilökohtainen helvetti: en tietenkään tajunnut käydä kaupassa torstaina! Sunnuntaina ajeltiin muksun kanssa ympäri kaupunkia toteamassa, että ainoissa aukiolevissa kaupoissa on tietenkin koko paikkakunnan väki samalla kertaa. Äriäri murimuri. Onneksi pääsiäinen on OHI!

Paluu arkeen eilispäivänä oli karu kokemus; tajusin vasta silloin, kuinka paljon koulussakin tulee liikuttua eri työpisteiden välillä. Leikkuupöydältä ompelukoneelle, sieltä silityspisteelle, josta takaisin leikkuupöydälle. Myös matka parkkipaikalta luokkaan on yllättävän pitkä, kun sen kulkee puolinopeudella! Kämmeniin tulee kohta rakot noista kyynärsauvoista.

Kunhan polvi paranee, lähden lenkille. Pojan kanssa puistoon. Pyöräilemään sinne tänne ihan muuten vaan. Tanssimaan. Laitan ihanat korkokengät jalkaan ja mekon päälle. Luontopolulle maisemia katselemaan. Ihan kaikkea.

Onpa kamalaa vinkua tällaisesta kun tämä on kuitenkin (toivottavasti) ohimenevää. Ehkä rasittavinta on tämä tietynlainen itsenäisyytensä menettäminen; on ihan pakko myöntää, että tarvitsen apua. Paljon. Onneksi sitä saa kun uskaltaa pyytää. Mulla on maailman ihanimmat ystävät ja luokkakaverit.

Huomenna pääsen lääkärille kuulemaan tuomion polven tilasta. Pidetään peukkuja.

Ärinää ja aurinkoa!

<3: Meemi

Törkeetä mainostusta :3

Mainostanpa tässä ohimennen vanhan irkkitutun reissublogia, jossa on käynnissä arvonta. Palkinnot on supersöpöjä, joten vilikasu tännepäin !

Sereijanin kuvahaasteeseen vastaaminen siirtyy hieman teknisten ongelmien vuoksi. Pysykää linjalla!

<3: Meemi

Pikapäivitys!

Töttöröö! Pitää varmaan laittaa jo itselle muistutuksia että "päivitä blogia, pöljä". Muuten meinaa unohtua ihan kokonaan. Kamerakin on jo monta viikkoa vain hengaillut ikkunalaudalla tekemättä mitään ja sitten olen kironnut kun se ei olekaan laukussa mukana. Höh.

Viime aikoina ei ole tapahtunut kyllä mitään kauhean erikoista, mutta tässä jotain pientä.

Tykkään keväästä näin paljon. Lisäksi kuva on rajattu päin mitä lie.

Käytiin pikkuäijän kanssa mökillä opettelemassa pilkkimistä. Tässä eräs tyylinäyte.

Puolen tunnin saldo oli yhteensä neljä ahventa ja kaksi kiiskeä. Ukki sai ne matikkasyöteiksi, eli ei ollut ihan turha saalis kuitenkaan.

Pikkujätkä täytti 3 vuotta ja äiti leipoi kakun. Tai siis Laura leipoi ja äiti koristeli. Kermavaahtoa, valkoista ja tummaa suklaata raastettuna sekä hedelmiä. Onneksi oli sentään sisältä hyvää!

Huomenna on pitkäperjantai ja minä olen täällä mm. Candyn kanssa:

Niin innolla odotin monta kuukautta ja vihdoin viimein pääsisi joraamaan itsensä näännyksiin!

Mutta.

Joku pollo könysi toissapäivänä kesken muotinäytöksen vaatteidenvaihdon takahuoneessa ja polvilumpio teki kivan pienen sivuliikkeen. Lepoa, tukiside ja särkylääkkeitä viikon verran ja sitten kontrollikäynti lääkärissä. Kyynärsauvat on vielä tällä hetkellä välttämätön apuväline liikkumiseen, mutta eiköhän tämä tästä. Innowationiin kyllä menen, vaikken voikaan tanssia.

Ensi kerralla koitan vastata Sereijanin haasteeseen!

<3: Meemi

Massapostaus, alta pois!

Mie oon niin kauhean hyvä päivittämään blogia niin tulee sitten läpätettyä kerralla kuukauden asiat. Oi voi. Kevät on saapunut kaupunkiin ja sen huomaa heti aamulla klo 6:20 kun aurinko pollottaa verhojen välistä suoraan silmään. Inhoan aurinkoa keväthangilla, koska saan siitä päänsärkyä, mutta onhan se kiva että alkaa taas ilmat lämmetä ja lumet sulaa. Kurakelejä odotellessa...

Aloitetaanpa ekana sillä näyttötyöllä, jonka tein harjoittelupaikassa!

Suunnitelma.

 

Tsädäng! Kyseessähän oli siis tehdä kostyymi itse herra Pakkasukolle. Teatterilla on jo sininen, joten tein punaisen version. Kokonaisuuteen kuuluu takki, keeppi, hattu ja kinttaat, mutta ehdin tehdä vain takin ja keepin. Kaikki koristeet on kirjailtu käsin. Laskin, että itse työhön kului aikaa n. 150 tuntia, joista yhteensä 77h oli käsinompelua. En ole varmaan koskaan saanut niin monta neulanreikää sormenpäihin kuin tätä tehdessä, lisäsin laastaripaketin myös materiaalikuluihin...

Helmikuu oli aika älyttömän kylmä ja pahimmat pakkaset(yli -30'c) allekirjoittanut vietti kuumeessa. Kerkesin olla koulussa yhteensä kolme päivää harjoittelujakson jälkeen ja sitten olinkin jo viikon saikulla. Kun itse tervehdyin, poika sairastui. Ei ollut herkkua se.

Kuumejakson tarhamatkaulkoilumuotiin kuului mm. silmille vedettävä pipo ja kuumenaaman peittävä huivi. Rintapielessä maailman paras pinssi.

Tervehdyttyämme ystäväni kävi Tampereelta kotopuolen kavereita tervehtimässä ja samalla leikkasi ja suoristi tukkani. Tuntui oudolta, mutta nätti se oli ainakin sen pari päivää.

Helmikuun loppupuolella vietettiin Candyn synttäreitä iloisissa merkeissä. 

Hyppää ratsaille, soturi! Kohti helmikuun parhaita bileitä!

Sugary Spotlightsissa on bilemeiningeistä enemmän, laitan tähän vain yhden tunnelmakuvan Tivolista.

Arvaa kuvasta ketkä joivat etkoilla liikaa sangriaa. Itseni ja Candyn lisäksi kuvassa Kukkis ja Laura.

Kouluhommissa sain äkkiä jutun juuresta kiinni ja tein elämäni onnistuneimman muotoilun.

Tämänmallinen mekko tulee eräälle opettajalleni. Materiaalina tässä vuorisilkki, oikea versio on jonkinlaista kreppiä, jonka kanssa en ole tullut vielä sinuiksi. Muistan vastaisuudessa etten tee siitä yhtään mitään.

Hiihtoloman alussa käytiin Candyn kanssa kirppistelemässä. Kokeilin myös violetteja kulmia, jotka näyttivät oikeastaan ihan kivalta.

Yllätyksekseni ostin kirppiskierrokselta vaatteita! Musta huppari oikein avaralla pääntiellä hyppäsi heti kärkisijoille lempivaatelistallani.

Alaselässä on kaunis kirjailu, jota mm. opettajamme ihasteli tänään koulussa.

Levyt maksoivat yhteensä 7e. Kannatti käydä.

Hiihtolomalla kävimme myös ajamassa Oulussa mutkan kavereita moikkaamassa, mutta reissulta ei tullut otettua kuvia. Kauhea vääryys! Reissu oli kuitenkin seikkailuja täynnä, näin mm. tuulimyllyjä ensimmäistä kertaa "livenä" sekä ajoin jäätiellä. Huisia! Kävimme myös kokeilemassa paikallista uimahallia sekä Kauppuri 5:ssa syömässä erinomaista liharuokaa (Heinäpään teurastaja, suosittelen). Kiitoksia Heikille ja Evelle majoituksesta, tullaan toistekin.

Pitkästä aikaa päivän asu, oho!

Aamulla tuntui etten jaksa hifistellä, joten heitin housut jalkaan ja uuden lempihupparin päälle. Sporttimeininki saattoi vahingossa piristää väsähtänyttä mielialaa. Vihreä silmämeikki ei onnistunut ihan niin kuin olisin halunnut, mutta emme anna moisen pikkuseikan häiritä.

Tukka luonnontilassa. Olen vihdoin hyväksynyt luonnonkiharan ja vallattoman kuontaloni. Jos en harjaa sitä pesun jälkeen se menee melkein korkkiruuvikiharoille. Saparot päässä saatan muistuttaa spanielia.

Koska kello on jo paljon, tässä teille tuutulaulu.

Kiitos tästä päivästä, se oli kiva! Ensi kerralla sitten taas uudet jutut ja turhaa löpinää.

<3: Meemi

P.S: Kävin tänään hakemassa Clas Ohlsonilta termosmukin. Huomenna kokeillaan onko siitä mihinkään.